On se lenkkeily niin rentouttavaa!

Päätinpähän pitkästä aikaa lähteä Viivin kanssa tielle kävelemään. Ajattelin, että kivahan se on kauniiseen säähän lähteä käpöttelemään ja rentoutumaan kauhean koulutyö pinon takaa. Nappasin Viivin luokseni ja eikun menoksi! Hiekkatien Viivi sai juoksennella vapaana, siinä kun ei kulje ikinä autoja, mutta isolle tielle päästyämme otin Viivin hihnaan kiinni. Alku matka meni loistavasti! Viivi kulki nätisti vierellä ja autoillansa kulkevat ihmiset näkivät reippaan nuorukaisen lenkkeilemässä koiransa kanssa. Jatkoin matkaa ja ajattelin vähän kaikenlaista. Okei, ajattelin turhankin paljon. Jotenkin vain havahduin ja aloin katselemaan, että kuinka ihmeen pitkälle olimme kävelleet. Olimme ties kuinka pitkällä ja Viivikin katseli minua hieman siihen sävyyn, että eikö olisi aika kääntyä takaisin. Lähdimme takaisin kotia kohti ja pikku hiljaa alkoi astma painamaan päälle, eikä minulla ollut lääkettäkään mukana koska lenkin ei pitänyt olla miljoonaa kilometriä pitkä. Seuraavaksi periytyvä polvivammani alkoi kiukuttelemaan ja aloin muutenkin väsyä. Minä kuitenkin ryhdistäydyin ja jatkoin pää pystyssä (vielä) matkaamme. Sitten Viivi alkoi kiukuttelemaan. Aina kun auto tuli vastaan, se hyppäsi eteeni ja lähes aina kompuroin siihen. En edes halua tietää mitä autoilijat ajattelivat. Vähän matkan päästä Viivi alkoi löntystämään ja kaikki paikat piti haistella läpi. Minulle alkoi tulla kuuma takkini alla ja avasin sitä hieman. Matka tuntui ikuisuudelta! XD Ja vielä tuli vastaan se pahuksen puurekkakin... Kun näin sen tulevan, en ehtinyt reagoimaan muuten kuin ottamalla Viivin hihnaa pienemmälle... Ja kaikki maailman pikku roskat lentelivät silmiini! Tämän jälkeen vastaantulijat eivät nähneet enää reipasta nuorukaista koiransa kanssa lenkillä, vaan laiskan teinin ulkoiluttamassa koiraa vanhempien pakotettua x) Mutta joo, pääsimme hiekkatielle ja hukuin. Tai ainakin melkein, tiellä oli sairaan paljon vettä! En ollutkaan tajunnut sitä menomatkalla. Kotiin päästyämme Viivi meni nukkumaan ja minäkin lysähdin sängylle. Ja omasta mielestäni minulla on hyvä yleiskunto :'D
Olimme eilen pääsiäiskokolla Viivin kanssa. Halusin vain käväistä siellä nopeasti kun siellä on aina ennenkin käyty. Kuraa ja vettä siellä ainakin oli nilkkoihin asti ja vettäkin satoi. Painuimme Viivin kanssa suoraan kotaan nuotion ääreen ja kökötimme siellä kumpainenkin erittäin tyytyväisinä. Sieltä pois lähdettyämme saimmekin väistellä juovuksissa olevia ihmisiä. Onneksi pääsimme autolla kotiin :)
Näitä hienoja mietiskelytaukoja pitäessäni tajusin, että Viivihän täyttää elokuussa jo 4-vuotta! Kyllä se aika vierähtää nopeasti.