Kuvia

Tässä nyt joitakin kuvia lenkiltämme :)

Huonoa, mutta hieman myös hyvää

Vihii! Taitaa olla ensimmäinen blogiteksti vuodelle 2010 :D
Ääh, taas on huonoja uutisia, mutta myös hyviä :) Aloitetaan niistä huonoista, ettei jää sitten paha mieli. Olin tuossa muutama päivä sitten lähdössä siskoni ja koirien kanssa lenkille, enkä huomannut Viivin lähteneen jo ulos. En myöskään tajunnut sanoa siskolleni, että Viivi pitää pitää sisällä silloin kun muut koirat päästetään tarhoista pois. Laitoin jo pipoa päähäni, kun siskoni toi todella säikähtäneen ja tärisevän Viivin sisälle. Ihmettelin, että mitä oli tapahtunut. Siskoni kertoi yhden koiristamme, Demin, hyökänneen suoraan tarhasta päästyään Viivin päälle ja riuhtoneen sitä. Katsoimme Viivin kunnon ennen lenkille lähtöä, eikä mitään vakavaa näyttänyt sattuneen. Jätimme kuitenkin Viivin kotiin lenkin ajaksi. Myöhemmin illalla kun aijoin lähteä nukkumaan yläkertaan ja yritin ottaa Viivin mukaani, se ei totellut yhtään. Se ei tullut luokseni kutsusta eikä edes herkkupala auttanut. Lopulta sain sen tulemaan rappusille, mutta se ei suostunut kiipeämään niitä ylös. Houkuttelin sitä herkulla ja kaikkea. Ei auttanut. Mietin, että sattuukohan sitä johonkin... Tämä ajatus lähti sitten pois, kun muistin sen ihan hyvin juoksennelleen pihassa lenkin jälkeen. Päätinpä sitten nostaa Viivin rappuset ylös. Otin Viivistä kiinni ja aloin nostamaan sitä. Se kuitenkin vinkaisi todella lujaa. Laitoin sen takaisin maahan ja pyysin äitini paikalle. Äiti kävi Viivin läpi ja nostikin sitä, mutta ei mitään! Yritin sitten uudestaan nostaa Viiviä ja taas se vinkaisi. Äitini teki samallalailla, eikä mitään. Päättelin Viivin olevan minulle vain tooooodella vihainen. Nostin sen hieman eri tavalla ja erittäin varovasti syliini ja vein sen huoneeseeni. Siellä se meni sänkyni alle, enkä meinannut saada sitä millään sieltä pois. Jonkin ajan kuluttua Viivi oli kuitenkin häkissään ja minä pääsin nukkumaan. Seuraavanakin päivänä Viivi äksyili minulle. Kait se oli vihainen, kun en ollut tullut puolustamaan sitä Demin hyökätessä. Mutta mutta, minä tiedän miten Viivin sydämen saa puolelleen! Menin jääkaappiin ja hain hieman kunnon makkaraa, niin jokos tuli corgi luokseni! Ei Viivi ihan heti palautunut normaaliksi, mutta jo eilen se leikki hurjasti kanssani :) En vain sitten tiedä, miten tuo tapaus vaikuttu tuohon muiden koirien vihaamiseen...
Sitten, muut koiramme ovat alkaneet käyttäytyä oudosti. Ainoastaan newfoundlandinkoiramme ja poika landseerimme ovat normaalisti. Muut ovat jatkuvasti Viivin kimpussa ja lenkeilläkin isot koirat on joutunut ottamaan hihnoihin kiinni. En halua ottaa mitään riskejä, joten alan käymään Viivin kanssa erikseen lenkeillä.
Niistä hyvistä uutisista, Viivi on reipastunut tuon hyökkäyksen jälkeisen ajan jälkeen todella paljon! Omistajallekkin kuuluu jo parempaa ja nyt on taas tuo harrastelukärpänen päässyt puraisemaan :) Mutta minäpä tästä lähden surffailemaan koirat.comiin!