Nyt on junamatka takana ja Viivin kanssa istuskelemme lapissa.
Lähdimme perjantai iltana Viivin ja isoveljeni kanssa klo. 17.30 autolla Haapamäen juna-asemaa kohti. Juna lähti vasta 18.20, mutta lähdimme ajoissa, että ehtisimme käydä vielä kaupassa. Aluksi menimme tavallisella junalla tavallisessa hytissä. Viivi oli kantokopassaan lattialla ja raukkapieni pelkäsi kauheasti. Matka kesti noin kaksi tuntia ja päädyimme Tampereen juna-asemalle odottelemaan seuraava kyytiä. Siellä Viivi olikin ihan rauhassa. Kahden tunnin odottelun jälkeen päätimme mennä jo junan luokse. Otin Viivin kantokopasta pois, että se ehtisi ulkona vielä hieman jaloitella. Oli aika hauskaa, sillä kun otin Viivin sieltä pois, niin kuului kaikenlaisi oiiiii, kato koira, yms. XD Yhdet pikkutytötkin halusivat ehdottomasti nähdä Viivin. Ulkona Viivin olisi pitänyt ehtiä haistella joka paikka ja tervehtiä kaikkia samaan aikaan. Kun pikajunamme saapui, aloimme etsimään vaunuamme. Vaunumme numero oli 26. Se löytyikin aika nopeasti ja pääsimme istumaan. En laittanut Viiviä kantokoppaan, koska vaunussa ei ollut muita. Pelkäsin hieman, että sinne tulisi jokin toinenkin koira.. Olihan se nyt sentään lemmikkivaunu. Emme menneet omille määrätyille paikoillemme, koska eihän siellä ollut muita! Valitettavasti vähän ajan päästä sinne tuli iäkäs nainen. Viivi haukkui hänelle ja ulvoi. Juttelin isoveljeni kanssa ja lopulta nainen häipyi. Hän ei tainnut enää kestää meitä... Nooh, saimmehan sentäs omaa rauhaa :) Viivi sai olla hytissä vapaana ja se nautti siitä. Se hyppi tuoleille ja juoksenteli hyttiä pitkin. Kuitenkin aina kun saavuimme jollekkin pysähdys paikalle, niin otin Viivin kiinni varmuudenvuoksi. Kello alkoi olla jo yhden paikkeilla (yöllä) ja laitoin Viivin kantokoppaan nukkumaan. Aluksi en meinannut pystyä nukkumaan, koska hytissä meidän ohitsemme meni lasikäytävä ja siitä kulki kauheasti porukkaa. Häiritsi kun he tuijottivat. Lopulta nukahdin, mutta nukuin koiranunta. Parhaimmillaan nukuin tunnin ja heräsin sitten.
Aamulla klo. 7.00 aikoihin päästin Viivin taas hyttiin juoksentelemaan. Näytti siltä, että saisimme olla koko matkan rauhassa! Kukaan ei tullutkaan hyttiimme ja loppu matkakin meni loistavasti. Paitsi yhdessä vaiheessa emme kuulleet kuulutuksesta (junan pitämäm metelin vuoksi) muuta kuin "koskee kaikkia matkustajia". Vieressämme oli toinen juna ja aloimme miettiä, että pitikö meidän vaihtaa junaa. Päätimme kuitenkin jäädä paikoillemme ja onneksi jäimmekin. Juna jatkoi matkaa ja kohta olimmekin pääteasemalla Kemijärvellä. Siellä meitä olikin vastassa mummini ja pikkusiskoni. Matka oli hauska ja uudestaan pääsenkin junalla, kun lähdemme täältä kotia kohti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti