Pikajunalla Kemjärvelle

Nyt on junamatka takana ja Viivin kanssa istuskelemme lapissa.

Lähdimme perjantai iltana Viivin ja isoveljeni kanssa klo. 17.30 autolla Haapamäen juna-asemaa kohti. Juna lähti vasta 18.20, mutta lähdimme ajoissa, että ehtisimme käydä vielä kaupassa. Aluksi menimme tavallisella junalla tavallisessa hytissä. Viivi oli kantokopassaan lattialla ja raukkapieni pelkäsi kauheasti. Matka kesti noin kaksi tuntia ja päädyimme Tampereen juna-asemalle odottelemaan seuraava kyytiä. Siellä Viivi olikin ihan rauhassa. Kahden tunnin odottelun jälkeen päätimme mennä jo junan luokse. Otin Viivin kantokopasta pois, että se ehtisi ulkona vielä hieman jaloitella. Oli aika hauskaa, sillä kun otin Viivin sieltä pois, niin kuului kaikenlaisi oiiiii, kato koira, yms. XD Yhdet pikkutytötkin halusivat ehdottomasti nähdä Viivin. Ulkona Viivin olisi pitänyt ehtiä haistella joka paikka ja tervehtiä kaikkia samaan aikaan. Kun pikajunamme saapui, aloimme etsimään vaunuamme. Vaunumme numero oli 26. Se löytyikin aika nopeasti ja pääsimme istumaan. En laittanut Viiviä kantokoppaan, koska vaunussa ei ollut muita. Pelkäsin hieman, että sinne tulisi jokin toinenkin koira.. Olihan se nyt sentään lemmikkivaunu. Emme menneet omille määrätyille paikoillemme, koska eihän siellä ollut muita! Valitettavasti vähän ajan päästä sinne tuli iäkäs nainen. Viivi haukkui hänelle ja ulvoi. Juttelin isoveljeni kanssa ja lopulta nainen häipyi. Hän ei tainnut enää kestää meitä... Nooh, saimmehan sentäs omaa rauhaa :) Viivi sai olla hytissä vapaana ja se nautti siitä. Se hyppi tuoleille ja juoksenteli hyttiä pitkin. Kuitenkin aina kun saavuimme jollekkin pysähdys paikalle, niin otin Viivin kiinni varmuudenvuoksi. Kello alkoi olla jo yhden paikkeilla (yöllä) ja laitoin Viivin kantokoppaan nukkumaan. Aluksi en meinannut pystyä nukkumaan, koska hytissä meidän ohitsemme meni lasikäytävä ja siitä kulki kauheasti porukkaa. Häiritsi kun he tuijottivat. Lopulta nukahdin, mutta nukuin koiranunta. Parhaimmillaan nukuin tunnin ja heräsin sitten.

Aamulla klo. 7.00 aikoihin päästin Viivin taas hyttiin juoksentelemaan. Näytti siltä, että saisimme olla koko matkan rauhassa! Kukaan ei tullutkaan hyttiimme ja loppu matkakin meni loistavasti. Paitsi yhdessä vaiheessa emme kuulleet kuulutuksesta (junan pitämäm metelin vuoksi) muuta kuin "koskee kaikkia matkustajia". Vieressämme oli toinen juna ja aloimme miettiä, että pitikö meidän vaihtaa junaa. Päätimme kuitenkin jäädä paikoillemme ja onneksi jäimmekin. Juna jatkoi matkaa ja kohta olimmekin pääteasemalla Kemijärvellä. Siellä meitä olikin vastassa mummini ja pikkusiskoni. Matka oli hauska ja uudestaan pääsenkin junalla, kun lähdemme täältä kotia kohti ;)

Koiranäyttely ja lenkkeilyä

Eilen olimme koiranäyttelyssä Tampereella Bellan ja Demin kanssa. Ostin sieltä (äidin rahoilla X) ) Viiville punaiset Hurtta valjaat. Ne sopivat Viiville mielestäni todella hyvin.

Tänään minulla alkoi TET-viikko ja olen täällä kotona tutustumassa kennelalaan. Hoidan kennelin asioita ja teen sille kotisivun. Minä myös ruokin koirat ja lenkkeilytin ne. Kun lähdin lenkille, ulkona oli yli 15 astetta pakkasta. Ei auttanut muu kuin laittaa paljon vaatetta päälle! Ilma oli kuitenkin hieno. Aurinko paistoi ja vain pari pilven haituvaa oli taivaalla. Kävelimme järven jäällä. Lenkillä Demissä oli niin paljon virtaa, että epäilin sen juoneen energiajuomaa! Kun aika matalalla lentävä suihkukone lensi ohitsemme, niin Demi lähti sen perään. Se juoksi jonkin aikaa koneen perässä kunnes pysähtyi ja kääntyi ympäri. Hetken se katseli meitä hölmistyneenä ja tuli luoksemme. Viivikin juoksenteli innolla, sillä tällä kertaa jäällä ei ollut paljoa lunta ja se vähäkin oli kantohankea, niin ei uponnut :)

Jälleen tuli kauhea hinku päästä Viivin kanssa näyttelykehään kokeilemaan, vaikka tähän asti olemmekin saaneet surkeita tuloksia. Mutta.. Voihan sitä aina kokeilla :D

Taaskaan ei tullut paljoa tekstiä, mutta ensi viikolla lähden Viivin kanssa Lappiin, niin eiköhän siitä ole paljon kerrottavaa ;)

Äkkipysähdys!

Keuruun ryhmänäyttely 2009

Tänään oli sitten se päivä kun lähdimme käväisemään Wilman kanssa koiranäyttelyssä.
Wilmasta sen verran, etttä se on, n.3-vuotias samojedin koira. Se oli ensimmäinen näyttelykoiramme ja se saikin ensimmäisestä näyttelystään EH:n. Sen jälkeen kuitenkin tapahtui jotakin. Wilma kieltäytyi liikkumasta kehässä tai yritti paeta sieltä. Wilman näyttely käynnit jäivätkin siihen. Nyt se kuitenkin oli mätsärissä todella hienosti, ei pelännyt tai mitään. Ajattelimme kokeilla Wilman kanssa vielä kerran.
Aamulla lähdimme vähän ennen kello kymmentä. Kun pääsimme paikalle niin järkytyimme. Tilat olivat sisällä kammottavan pienet. Onneksi kuitenkin ennen meidän vuoroamme paikalta lähti paljon ihmisiä koirineen ja tilaa oli enemmän. Wilma oli todella hienosti eikä pelännyt yhtään. Vihdoin ja viimein Wilma kutsuttiin kehään. Ensimmäinen kierros meni hienosti! Lisäksi Wilma seisoi ryhdikkäästi häntä selän päällä. Kun tuomari pyysi menemään toisenkin kerran kehän ympäri niin se tapahtui. Wilma heitti itsensä maahan, laittoi korvat luimuun eikä liikkunut mihinkään. Se saatiin kuitenkin liikkeellä ja piti mennä vielä yksi kierros taas sama juttu. Wilma sai laatu arvosanan tyydyttävä. Päätimme, että enää Wilmaa ei näyttelykehään viedä kun se ei siellä viihdy. Ei sitä viitsi kiusata. Se on nyt ihan kotikoirana :)

Wilman arvostelu:
Turhan tuhdissa kunnossa. Oikea sukupuoli leima. Koon alarajoilla. Kaunis pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Vaalea kirsu. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Vahva runko, luusto. Hyvä häntä. Liikkeessä etu matala. Mukava luonne, mutta ei viihdy kehässä.

Osa arvostelusta puuttuu kun en saanut tekstistä mitään selvää! x) Viivi onnistui pääsemään isoveljeni karkkipussille, mutta 0nneksi se ei syönyt hirveästi niitä.

Vihdosta viimein!

Vihdosta viimein sain taas aikaa kirjoitella tänne! Nyt ei ole tapahtunut mitään erikoista, mutta kirjoitetaanpa silti :)
Kauhea hinku olisi päästä agility radalle, mutta siellä on niin paljon lunta että ei ole toivoakaan. Pihassa voisi tietysti yrittää, vaikka se ei ole yhtä hauskaa ilman kontakti esteitä... Niin, ja kaiken kukkuraksi olen ollut neljä päivää kuumeessa. Eilen äidilläni meni töissä pitkään ja hän lähetti viestin, että voisinko mennä koirien kanssa lenkille. No, vaikka olinkin hieman kuumessa niin päätin mennä. Puin lämpimästi päälleni, otin Viivin kaulapannan ja flexin mukaan ja päästin muut koirat tarhoista ulos. Sitten lähdimme ylittämään järveä ja menimme sieltä metsään. Koirilla oli ihan hirveästi energiaa. Ne poukkoilivat ympäriinsä, enkä olisi ihmetellyt vaikka joku niistä olisi pian ollut puunlatvassa! Lenkillä olikin ihan kiva käydä, vaikka olinkin kipeänä.
Nyt kun ei ole voinut mennä ulos agiliitämään niin olen sisällä kokeillut hieman tokoa Viivin kanssa. Ihan hyvinhän se on mennyt. Paikalla olo ei vaan millään huvittaisi! Nyt ei tullut enempää tekstiä, mutta eiköhän sitä tule enemmän sunnuntaina kun menemme Wilman kanssa koiranäyttelyyn :)